Suomalaiset sananlaskut ja viisaudet

Yli neljäsataa (400) Suomalaista sananlaskua ja vanhaa viisautta listattuna. Avaa sananlasku niin näet sen tarkoituksen ja historian.

 

Satunnainen

Kun järvi jäätyy, ajatukset selkiytyvät

Joka riskejä pelkää, ei koskaan voita

Kun maa jäätyy, sydämet lämpenevät

Kun soppa sakenee, sekoita kauemmaksi pohjaa

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

Älä anna pienen pilven peittää koko taivasta

Kun metsä puhuu, viisas kuuntelee

Kun leipä loppuu, sanat alkavat

Joka myrskyä kylvää, tuulta niittää

Kun järvi jäätyy, on aika luistella

Kun onni kääntyy, käännä takkisi

Joka toisen kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa

Kun kuu on täysi, yö on valoisa

Kova tuuli puhdistaa ilman

Kun silta palaa, on aika uida

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Kun metsä vastaa, kuin sinne huudetaan

Kun sauna lämpenee, sydämet avautuvat

Joka tuuleen kylvää, tuiskua niittää

Rauha on parempi kuin jälkiviisaus

Älä pelkää pimeää, etsi tähtiä

Joka myrskyn keskellä laulaa, löytää rauhan

Kun järvi jäätyy, sanoista tulee kaiku

Älä anna pienen pilven varjostaa koko taivasta

Joka metsän tuntee, ei eksy poluilla

Kun sydän on jäinen, sanoista tulee lumimyrsky

Älä unohda juuriasi, kun latva ylettää taivaaseen

Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä

Yksi kala ei tee kesää

Joka kiveen kompastuu, se kantta kohottaa

Kun onni hymyilee, ole valmis jakamaan se

Joka paljon lupaa, se vähän antaa

Kun tie on jyrkkä, askelmat ovat arvokkaita

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön

Mitä syvempi kaivo, sitä kirkkaampi vesi

Kovassa pakkasessa puutkin paukkuvat

Hyvä työkalu on puoli ruokaa

Kun sydän on kylmä, sanat jäätyvät huulille

Kun saappaat ovat suot, sydän on kotona

Älä tuomitse jäätä ennen kuin kävelet sen yli

Joka aitan rakentaa, se leipäänsä varjelee

Kun sydän on jäinen, sanat ovat teräviä

Älä jätä huomista varaan, mitä tänään voit tehdä

Joka metsään haluaa mennä, se tiensä löytää

Kun kaivo kuivuu, arvostamme vettä

Missä hiljaisuus, siellä ajatukset kukoistavat

Joka jäällä tanssii, oppii kaatumaan

Joka kiven kääntää, löytää polun

Missä onnettomuus, siellä oppitunti

Sydän talvessa, hymy kesässä

Kun tie haarautuu, sydän valitsee polun

Älä anna auringon laskea vihasi ylle

Joka jäätä rakastaa, oppii kylmän syleilyn

Kun taivas itkee, maa nauraa

Älä rakenna siltaa, jota et aio ylittää

Kun puu kaatuu, uusi valo löytää metsään

Joka lumen keskellä kasvaa, oppii pakkasta sietämään

Älä pelkää syvää vettä, pelkää hiljaista virtaa

Vain kova maa kasvattaa vahvat juuret

Missä savua, siellä lämpöä

Kuura peittää jäljet, mutta ei tekoja

Kun susi muuttaa turkkiaan, ei luonnettaan

Raudanluja tahto ruostuu ilman käyttöä

Kenen leipää syöt, sen laulua laulat

Kun talo nukkuu, salaisuudet heräävät

Hiljainen vesi, syvät pohjat

Tuuli kääntyy, kun puut puhuvat

Älä herätä nukkuvaa karhua

Kun maa jäätyy, sanat höyrystyvät

Älä pelkää pimeää metsää, pelkää sen hiljaisuutta

Kun kaski palaa, uusi metsä syntyy

Vanha viisaus, uudet sanat

Älä anna kylmän tulen polttaa

Joka myrskyssä seilaa, oppii purjehtimaan

Yksi tie, monta polkua

Kun ruis ruskistuu, on aika toimia

Tyvenessä vedessä syvimmät virrat

Joka riskejä kaihtaa, saaliistaan luopuu

Yksi lusikka tervaa pilaa tynnyrillisen hunajaa

Kun hiiri on pois, kissat tanssivat pöydällä

Vähä varastaa, iso perii

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Mitä isompi pää, sitä suurempi päänsärky

Ei savua ilman tulta

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Syksy kylvää, kevät niittää

Kun kettu saarnaa, varo kanojasi

Älä myy nahkaa, ennen kuin karhu on kaadettu

Kun joki jäätyy, totuus paljastuu

Vanhaa ei voi opettaa uusia temppuja

Joka tuuleen kylvää, myrskyä niittää

Missä on tahto, siellä on tie

Rikkinäinen kello on oikeassa kahdesti päivässä

Kun lehmät lentävät, on lypsäjällä vapaapäivä

Kova kivi ei sammalta kasva

Kun metsä vastaa, kuinka sinne huudetaan

Älä kaiva kuoppaa toiselle, ettet itse siihen putoa

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla

Tyhjä tynnyri kolisee eniten