Jos ei ole rauhaa, ei voi olla onnellinen.

Sananlaskun ”Jos ei ole rauhaa, ei voi olla onnellinen” historia juontaa juurensa antiikin aikaan. Ajatus siitä, että rauha on välttämätön onnellisuudelle, on ollut läsnä monissa eri kulttuureissa ja filosofisissa perinteissä.

Yksi varhaisimmista tunnetuista lähteistä, jossa tämä ajatus ilmaistaan, on kreikkalaisen filosofin Epiktetuksen opetukset. Epiktetos eli 100-luvulla jKr. ja hänen filosofiansa keskittyi ihmisen mielenrauhaan ja onnellisuuteen. Hän korosti, että rauha ja mielen tasapaino ovat välttämättömiä onnellisuudelle ja että nämä voidaan saavuttaa hyväksymällä elämän realiteetit ja keskittymällä siihen, mikä on meidän kontrollissamme.

Samankaltaisia ajatuksia esiintyy myös muissa filosofisissa perinteissä, kuten stoalaisuudessa ja buddhalaisuudessa. Stoalaisuudessa korostetaan mielenrauhan ja tyyneyden merkitystä onnellisuudelle, kun taas buddhalaisuudessa keskitytään kärsimyksen lopettamiseen ja mielenrauhan saavuttamiseen.

Sananlasku ”Jos ei ole rauhaa, ei voi olla onnellinen” on todennäköisesti syntynyt näiden filosofisten perinteiden vaikutuksesta ja se on levinnyt eri kulttuureihin ja kielialueille eri aikakausina. Se on yksi monista sananlaskuista, jotka korostavat rauhan ja mielenrauhan merkitystä onnellisuudelle.