Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
Mitä se tarkoittaa?
Sananlasku ”Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa” tarkoittaa, että joka yrittää vahingoittaa, huijata tai juonitella toista, joutuu usein itse kärsimään teoistaan. Pahat aikeet kääntyvät helposti tekijäänsä vastaan: ansa, joka viritettiin toiselle, laukeaa omalle kohdalle.
Sana ”lankeaa” tarkoittaa tässä vanhahtavasti putoamista. Kuva on konkreettinen: joka kaivaa kuopan toisen kaatamiseksi, voi itse astua siihen. Sananlaskua käytetään sekä varoituksena juonittelusta että toteamuksena silloin, kun jonkun juoni on kostautunut hänelle itselleen.
Sananlaskusta on käytössä useita muotoja, esimerkiksi:
- Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa.
- Joka kuopan toiselle kaivaa, se itse siihen lankeaa.
- Joka toisen kuoppaa kaivaa, itse siihen lankeaa.
- Älä kaiva kuoppaa toiselle, ettet itse siihen putoa.
Kaikissa muodoissa ajatus on sama. Käskymuoto ”Älä kaiva kuoppaa toiselle, ettet itse siihen putoa” on suora varoitus, kun taas perusmuoto toteaa, mitä juonittelijalle lopulta tapahtuu.
Sananlaskun historia
Sananlaskun tausta on Raamatussa, jossa sama kuva toistuu useaan kertaan. Sananlaskujen kirjassa (26:27) ja Saarnaajan kirjassa (10:8) todetaan, että joka kuopan kaivaa, putoaa siihen itse, ja samantapainen ajatus esiintyy myös Psalmeissa. Vanhahtava verbi ”langeta” muistuttaa sananlaskun raamatullisesta taustasta.
Raamatun kautta sananlasku on levinnyt moniin eurooppalaisiin kieliin. Esimerkiksi saksaksi sanotaan ”Wer andern eine Grube gräbt, fällt selbst hinein” ja ruotsiksi ”Den som gräver en grop åt andra faller själv däri”.
Nykyään sananlaskua käytetään esimerkiksi silloin, kun juoruilu, kiusanteko tai toisen selän takana juonittelu paljastuu ja kääntyy tekijäänsä vastaan.