Ei vanha koira opi uusia temppuja.
Mitä se tarkoittaa?
Sanonta ”Ei vanha koira opi uusia temppuja” tarkoittaa, että pitkään samalla tavalla toiminutta ihmistä on vaikea saada muuttamaan tapojaan tai opettelemaan uutta. Tottumukset ja käytännöt, jotka on omaksuttu vuosien aikana, istuvat tiukassa, vaikka tarjolla olisi uusia ideoita, välineitä tai toimintatapoja.
Sanonnalla voidaan tarkoittaa sekä kykyä että halua oppia. Usein kyse ei ole siitä, ettei vanhempi ihminen pystyisi oppimaan, vaan siitä, ettei hän koe tarvetta muuttaa totuttua. Sanonnasta käytetään myös vapaampia muotoja, joissa koira jätetään pois ja puhutaan suoraan siitä, ettei vanhaa voi opettaa uusiin temppuihin.
Miten sanontaa käytetään?
Sanontaa käytetään usein puolileikillisesti, esimerkiksi kun joku ei halua ottaa käyttöön uutta puhelinta tai tietokoneohjelmaa, tai kun työpaikalla pidetään kiinni vanhoista käytännöistä. Sillä voi myös selittää omaa haluttomuuttaan: vetoamalla sanontaan on helppo kieltäytyä kokeilemasta jotain uutta.
Pitääkö sanonta paikkansa?
Sanonta on liioittelua. Oppiminen on mahdollista kaikenikäisille, ja moni opettelee uusia taitoja, kieliä tai harrastuksia vielä eläkeiässä. Nuorena uuden omaksuminen voi olla nopeampaa, mutta motivaatio, kokemus ja harjoittelu auttavat oppimaan myöhemminkin. Koiratkin oppivat uusia asioita vanhempana, kun niitä koulutetaan kärsivällisesti.
Vastakkaista ajatusta ilmaisee sanonta Kukaan ei ole liian vanha oppimaan. Lähellä on myös sananlasku Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, joka korostaa nuorena opittujen taitojen pysyvyyttä.
Sananlaskun historia
Sanonta tunnetaan monissa kielissä. Englannissa sitä vastaa vanha sananlasku ”You can’t teach an old dog new tricks”, ja suomenkielinen muoto on luultavasti samaa kansainvälistä perinnettä. Sitä, milloin ja mitä kautta sanonta on tullut suomeen, ei tarkasti tiedetä.
Sanonnan kuva on helppo ymmärtää. Koiran koulutus aloitetaan yleensä pentuna, jolloin uudet käskyt ja tavat omaksutaan helpoimmin. Vanhemman koiran vakiintuneita tapoja on työläämpää muuttaa, ja tästä on tullut vertauskuva ihmisille, joiden tavat ovat ehtineet vakiintua.
Nykyään sanontaa käytetään enimmäkseen arkipuheessa, usein huumorilla tai itseironisesti. Sitä ei ole tarkoitettu tieteelliseksi väitteeksi, vaan se kuvaa tuttua kokemusta siitä, että vanhoista tavoista luopuminen on vaikeaa.