Ei se, joka ensin nauraa, viimeksi naura.
Mitä se tarkoittaa?
Sananlasku tarkoittaa, että se henkilö, joka ensin nauraa tai iloitsee jostakin asiasta, ei välttämättä ole lopulta se, joka saa viimeisen naurun tai onnistuu parhaiten. Tilanne voi muuttua ja lopulta joku toinen voi olla se, joka saa viimeisen naurun tai menestyy paremmin.
Sananlaskun historia
Sananlaskun ”Ei se, joka ensin nauraa, viimeksi naura” historia juontaa juurensa antiikin Kreikkaan. Tämä sanonta on peräisin Aisopoksen satuista, erityisesti hänen satukokoelmastaan ”Aisopoksen sadut”. Aisopos oli antiikin aikainen kreikkalainen tarinankertoja ja orja, joka tunnetaan parhaiten eläinsatujensa kautta.
Sananlasku kuvaa tilannetta, jossa henkilö, joka ensin nauraa tai iloitsee jonkun toisen epäonnelle, voi itse joutua samanlaiseen tilanteeseen myöhemmin. Se opettaa empatiaa ja varoittaa ihmisiä olemaan iloitsematta toisten kärsimyksestä.
Sananlasku on levinnyt eri kulttuureihin ja kielet ovat muokanneet sitä hieman eri tavoin. Se on yleisesti tunnettu sanonta, joka edelleen käytössä eri puolilla maailmaa.