Seinälläkin on korvat, mutta ei suuta.

Sananlaskun ”Seinälläkin on korvat, mutta ei suuta” historia juontaa juurensa vanhaan kansanviisauteen. Tämä sananlasku viittaa siihen, että seinät voivat kuulla ja tietää asioita, mutta ne eivät voi puhua tai paljastaa tietojaan. Sananlasku on peräisin ajalta, jolloin ihmisten keskinäinen luottamus oli tärkeää, ja se muistutti ihmisiä siitä, että heidän tulisi olla varovaisia siitä, mitä puhuvat seinienkin läsnä ollessa.