Rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Mitä se tarkoittaa?
Sanonta ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” on vanha suomalainen sananlasku, joka voi ensi kuulemalta kuulostaa hieman ristiriitaiselta. Sen perusajatus on, että joskus ihmiset (tai tässä tapauksessa hevonen) osoittavat kiintymystään ja rakkauttaan tavalla, joka ei ensisilmäyksellä vaikuta rakkaudelliselta tai ystävälliseltä. Toisin sanoen, vaikka jokin teko tai käytös näyttäisi ulkoisesti negatiiviselta tai vihamieliseltä, sen taustalla voi olla rakkaus tai välittäminen.
Tämä sanonta voi viitata tilanteisiin, joissa esimerkiksi vanhempien tai ystävien neuvot ja huolenpito tuntuvat kritiikiltä tai rajoituksilta, mutta todellisuudessa ne kumpuavat syvästä välittämisestä ja toisen parhaan toivomisesta. Se muistuttaa meitä tulkitsemaan toisten tekoja ja sanoja laajemmassa kontekstissa, ymmärtämään, että rakkaus ja huolenpito voivat ilmetä monin eri tavoin, ja että joskus rakkaus saattaa olla piilotettuna koviinkin eleisiin.
Sananlaskun historia
Sanonta ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii” on suomalainen kansanviisaus, joka viittaa siihen, että joskus jopa karkealta tai negatiiviselta vaikuttava käytös voi olla merkki välittämisestä tai kiintymyksestä. Se tarkoittaa, että toisinaan ihmisen tai eläimen tekemät, ensi silmäyksellä ehkä jopa ärsyttäviltä tai loukkaavilta vaikuttavat teot, voivat olla epätavallisia tai kieroutuneita rakkaudenosoituksia.
Sanonnan historiasta tarkkoja yksityiskohtia on vaikeampi löytää, sillä monet kansanviisaudet, sananlaskut ja sanonnat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle suullisen perimätiedon kautta. Ne heijastavat usein ajan kulttuuria, arvoja ja elämänfilosofiaa, mutta niiden alkuperäiset lähteet ja syntyaikataulut ovat harvoin selvästi dokumentoituja. Tämä pätee myös sanontaan ”Rakkaudesta se hevonenkin potkii”. Se saattaa juontaa juurensa ajalta, jolloin hevoset olivat osa arkipäiväistä elämää ja työskentelyä, ja ihmiset tulkitsevat eläinten käytöstä omien kokemustensa ja kulttuuristen käsityksiensä pohjalta.
Sanonta voi kuvastaa suomalaista tapaa käsitellä ja ilmaista tunteita: suoraan ja rehellisesti, mutta joskus kiertoteitse. Se muistuttaa meitä siitä, että kaikki teot ja eleet eivät aina ole suoraviivaisesti tulkittavissa, ja että myös näennäisesti negatiiviset toimet voivat kumpuata syvästä välittämisestä ja rakkaudesta.