Aika parantaa haavat, mutta arvet jäävät.

Sananlaskun ”Aika parantaa haavat, mutta arvet jäävät” historia juontaa juurensa antiikin Kreikkaan. Antiikin kreikkalaiset filosofit ja kirjailijat, kuten Platon ja Aristoteles, käyttivät usein tätä sananlaskua ilmaistakseen ajatuksen siitä, että ajan kuluessa fyysiset haavat voivat parantua, mutta henkiset tai emotionaaliset arvet voivat jäädä pysyviksi.

Sananlasku on myös esiintynyt eri muodoissa eri kulttuureissa ja aikakausina. Esimerkiksi roomalaiset käyttivät sananlaskua ”Tempus edax rerum”, mikä tarkoittaa ”aika syö asioita”. Tämä ilmaisee samanlaista ajatusta siitä, että aika voi kuluttaa tai haalistaa asioita, mutta jättää jälkeensä pysyviä jälkiä.

Sananlasku on myös löytänyt tiensä eri kielten ja kulttuurien sananlaskuihin. Suomenkielinen versio ”Aika parantaa haavat, mutta arvet jäävät” on yksi tapa ilmaista samaa ajatusta. Sananlasku on säilynyt ja levinnyt sukupolvelta toiselle, ja se on edelleen käytössä nykypäivänä.